AY kannattelee

Sunnuntai 14.12.2025 - Katja Paavilainen

Tiedättehän sanonnan suoraan syvään päähän heittämisestä?

Opin uimaan 8-vuotiaana. Noin 35 vuotta myöhemmin opin kellumaan. Unionin puheenjohtaja Heli väitti, että uiminen perustuu kellumiseen – mikä tietenkin on ilmeisen totta – mutta Heli oli väärässä: kun uintiliikkeet loppuvat, pohjan veto puoleensa alkaa. Erimielisyytemme asiassa ei toki tehnyt säröä ystävyytemme tai yhteistyöhömme.

Muistan hetken, kun annoin vedelle luvan kelluttaa. Rentouduin, katselin uimahallin kattoa, kuuntelin kaikuvaa mölyä veden läpi. En yrittänyt pysyä pinnalla. Luotin, että vesi kyllä kannattelee. Ja niinhän se kannatteli. Pohja oli lakannut vetämästä. Minä kelluin!

Toisessa tunnetussa sanonnassa puhutaan valtavien saappaiden täyttämisestä. Unionin hallitus tarjoili minulle nuo saappaat viime keväänä vuosikokouksen jälkeen, kun pitkäaikainen luottamusmies ja pääluottamusmies Perttu ei ollut enää käytettävissä pääluottamusmiehen tehtävään. Tulin valituksi.

Saappaat olivat valtavat: täynnä Pertun lehmänhermoja, tinkimättömyyttä, oikeudenmukaisuutta, hyvää tahtoa ja työnantajankin tunnustamaa neuvottelutaitoa. Minä katosin jonnekin vasemman saappaan pohjalle. Pirskahteleva persoonani kyseenalaisten hermojeni kanssa hämmensivät saappaan soppaa, enkä kohta saanut siitä mitään tolkkua. Kiipesin kurkkaamaan varren yli ja havaitsin olevani lennossa, matkalla suoraan sinne kuuluisaan syvään päätyyn.

Kun lupauduin debytoimaan palkkapäivän blogin kirjoittajana nyt joulukuussa 2025, innostuin ideasta tarkastella mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa pääluottamusmiehen näkökulmasta. Suunnittelin blogin edellisen ja nykyisen pääluottamusmiehen, eli Pertun ja minun dialogiksi. Olimmehan vuosien aikana käyneet lukuisia ääneen pohdintoja yhdessä, nyt vain kirjaisin yhden sellaisen talteen ja toimittaisin blogiksi.

Varasimme ajan ja aloimme vuoropuhelun. Hyvin antoisa keskustelu siitä jälleen syntyikin, mutta totesimme varsin pian, ettei juuri mitään siitä voisi julkaista. Liki jokaisesta vuorosanasta olisi sensuroitava olennainen pois! Ei siksi, että olisimme puhuneet pahaa, vaan siksi, että keskustelumme perustui luottamukseen. Totesin silloin, että ei se mitään, vaikka alkuperäinen suunnitelmani ei ehkä toimi; herään jonain aamuyönä siihen, että blogitekstini on muotoutunut. Suunnilleen näin kävikin.

Kun nyt katson kulunutta 9 kuukautta, joka alkoi Pertun vasemman saappaan pohjalta syvässä päädyssä, voin todeta oppineeni luottamaan, että ammattiyhdistystoiminta kyllä kannattelee pääluottamusmiestäkin. Olen saanut valtavaa tukea lukuisilta henkilöiltä, mutta päätin rajata kiitokseni tässä tärkeimmälle, Pertulle. Kiitos!

Viime keväästä alkaen Tilastokeskuksessa on käyty useammat yt-neuvottelut, joissa vastuu henkilöstön edustuksesta on viraston pääluottamusmiehillä. Paikoin on ollut haastaviakin hetkiä, eikä neuvottelujen lopputulos ole välttämättä ollut juuri sellainen, jota olisimme toivoneet. Mutta ehkäpä se kuitenkin on ollut paras mahdollinen? Olennaisinta on yhteistoiminta: työelämä ei tule koskaan valmiiksi, joten matkan sujuvuudesta on huolehdittava. Yhteistoiminta myös lisää yhteisymmärrystä; henkilöstö ja työnantaja eivät lopulta ole eri leireissä, tavoitteemme ovat monilta osin yhteisiä. Yhdessä luomme luottamusta ja edellytykset hyvälle työmatkalle edelleen tästä tulevaisuuteen.

Järjestäytyminen siis kannattaa. Kenenkään ei tarvitse kauhoa yksin syvässä päädyssä henkensä pitimiksi. On aivan sallittua heittäytyä kellumaan. Ay kannattelee kyllä.

Parasta joulua ja tulevaa vuotta 2026 meille kaikille!

Katja Paavilainen

pääluottamusmies

Tilastoväen unioni Pro ry

Ammattiliitto on ystävämme

Tiistai 15.2.2022 klo 7.02 - Kirsi Vornanen

Ammattiyhdistysten jäsenmäärät ovat pitkään olleet laskusuunnassa ja julkisessa keskustelussa ammattiliittoja on oltu kuoppaamassa jo vuosia. Syitä tähän on monia. Liittoja pidetään osin kankeina, menneisyyteenkin jymähtäneinä, jopa työelämän uudistusten jarruina. Ammattiyhdistysliike on kuitenkin aikojen alusta saakka ajanut työntekijän etua työehtoihin, palkkaukseen ja työhyvinvointiin liittyen. Emme voi tietää minkälaista työelämämme olisi, jos ammattiyhdistysliikkeet yhtäkkiä lakkaisivat olemasta. Ja yhä edelleen liitot kuitenkin porskuttaa ja sopimuksia tarvitaan.

Jäsenhankinta haastaa meitä myös Tilastokeskuksessa. Koetaan, että liittoon kuulumisesta ei ole hyötyä. Moni voi ajatella, että oikeastaan kaikki työntekijälle kuuluvat edut ovat jo saavutettavissa ilman jäsenyyttäkin. Moni työntekijä tunnollisesti kuuluu liittoon ja maksaa jäsenmaksun, muttei kuitenkaan hyödynnä jäsenyyden tuomia etuja aktiivisesti tai käytä vaikkapa ääntään liiton vaaleissa. 

Ammattiyhdistystoiminnassa mukana olemisen kautta työntekijä pääsee vaikuttamaan koko työyhteisöä koskeviin asioihin ja päätöksentekoon laajemmin kuin liittoon kuulumaton. Tilastokeskuksessa yhteistyö on laajaa ja liittojen edustajat ovat aktiivisesti mukana mm. johtoryhmässä, työsuojelutoimikunnassa, vaativuudenarviointi ryhmässä.

Liittoon kuuluessasi myös luottamusmiehet ovat tukena ja apuna eri tilanteissa. Työuran aikana voi eteen tulla erilaisia tilanteita, joissa luottamusmiehen osaamisesta ja tuesta on iso apu. Esimerkiksi työntekijän ja esihenkilön näkemykset tehtävän vaativuuden ja/tai työsuorituksen arvioinnin osalta eivät aina jostain syystä kohtaa. Luottamusmiesten kokemus ja apu edistävätkin vuosittain monien yksittäisten työntekijöiden palkkauksen kehittymistä positiiviseen suuntaan.

Kannustamme puhumaan palkkausasioista avoimesti myös meillä Tilastokeskuksessa. Kollegoiden ja tiimin kesken on asian esille otto voi arveluttaa, mutta miksipä ei. Läpinäkyvyyttä voimme kukin lisätä omalla avoimuudellamme. Palkkausta koskevat tiedot ovat julkisia, joskin vielä monessa virastossa hankalasti saatavilla. Yksityisellä puolella on yhä enemmän lisääntynyt se, että tarkka palkka kerrotaan jo työnhakijaa haettaessa työhakemuksessa. Kun palkkausta koskien puhumme rohkeasti ja avoimesti, saamme näin parhaiten epäkohtia näkyväksi ja mahdollisia eroja palkoissa korjattua. Työnantajan on myös pystyttävä perustelemaan eroja palkkauksessa. Samasta työstä kuuluu maksaa sama palkka.

Toivottava on, että tulevaisuudessa puhe palkoista lisääntyy. Työntekijät arvostavat yhä enemmän sitä, että työnantaja on avoin ja reilu myös palkkausta koskevissa asioissa.

Pron jäsenhankintakampanja jatkuu vielä 1.3 saakka. Kannusta kollega liittymään mukaan vaikkapa juurikin palkka-avoimuuden hengessä.

Ammattiliitto on ystävä (proliitto.fi)

Mukavaa palkkapäivää ja talven jatkoa.

Kirsi Vornanen 

Tilastoväen Unioni Pro ry varapuheenjohtaja

Terveisiä jääräkerhosta!

Tiistai 17.5.2016 - Heli

Saanen esittää teille terveiseni jäärien viimeisestä linnakkeesta eli ammattiyhdistysliikkeestä! Tässä porukalla ja yhteisenä rintamana vastustetaan kaikkea muutosta viimeiseen hengenvetoon, eikä milliäkään anneta periksi!

Hei, ei! Taisi alkaa koko homma ihan väärin. Eihän tämä nyt näin mene! Nyt eletään vuotta 2016 enkä minä ole mikään vanha jäärä, vaan ihan moderni ja kai ihan kanssaihmistenkin mielestä ihan järjellinen ihminen. Kuulun kuitenkin ns. ay-porukoihin, olenhan Tilastoväen Unionin puheenjohtaja. 

Muutaman viime vuoden aikana Tilastokeskuksessa on ollut paljon muutoksia ja lisää on tulossa kohta ihan rytinällä toimitilamuutosten myötä. Yhden, jo päättyneen, hankkeen tavoitteena oli muuttaa koko työkulttuurimme! Paljon on puhuttu avoimuuden, joustavuuden ja luottamuksen lisäämisestä. Meihin työntekijöihin pitää saada intoa, meidät pitää saada tuottavammiksi ja sitoutuneemmiksi. Itse ainakin allekirjoitan nämä pyrkimykset täysin. Keinoista ja keinojen vaikuttavuudesta voidaan puolestaan olla montaa mieltä.

Henkilöstöjärjestöillä on työpaikallamme merkittävä rooli henkilöstön äänitorvena, vaikka kaikki eivät asiaa ehkä hyvin tiedostakaan. Ay-aktiivit toimivat eri työryhmissä edustaen jäsenistöään ja tätä kautta koko henkilöstöä. Talon merkittävimmät ja keskeisimmät ajankohtaiset asiat käsitellään yt-toimikunnassa ja työsuojelutoimikunnalla on oma tärkeä ja keskeinen roolinsa. Palkkausjärjestelmään liittyvistä asioista sovitaan tes-ves-neuvottelukunnassa. Lähiaikoina paikallisesti kohdennettavaa rahaa ei ole pahemmin jaossa, mutta käytänteitä ja palkkausjärjestelmän soveltamista on hyvä kehittää. Seuraavaksi neuvotellaan viitetehtäväkuvausten käyttöönotosta ja tehtävien vaativuusarvioinnin menettelytavoista. Tässä yhteydessä työnantajalla ja henkilöstöjärjestöillä on aika erilainen käsitys siitä, pitääkö painottaa mahdollisimman nopeaa ja näppärää arviointia vai avointa ja vertailukelpoisia arviointitapaa.

Nyt varmaan joku ajattelee, että edustuksellinen asioiden ajaminen on aika vanhanaikaista. Tilastokeskuksen kokoisessa työpaikassa henkilöstön kanssa olisi hankalaa neuvotella, mikäli jokainen työntekijä edustaisi vain itse itseään. Työnantaja voisi sanella käytänteet, mutta ilman riittävä ”esitestausta” henkilöstön käyttöön tulisi päätösten ja käytänteiden raakaversioita, joita jouduttaisiin viilailemaan pitkään käyttöönoton jälkeen. Henkilöstöä voisivat toki edustaa kaikkein innokkaimmat työntekijät tai edustajat voitaisiin valita vaaleilla. Tällöin kuitenkin kukin edustaja toimisi aikalailla yksin ilman laajempaa viiteryhmää, jolta voi saada tukea ja näkemyksiä asioihin. Tietojen ja kokemusten jakaminen ryhmässä jalostaa ideoista ja näkemyksistä syvempiä ja pureskellumpia.

Tälläkin palstalla on keskusteltu ja todettu, että valittaminen on kivaa ja terapeuttista. Muutoksia ei kuitenkaan saada aikaan valittelulla ja jupinoilla, vaan sillä, että yhdessä pohditaan ratkaisuja ongelmiin ja myös esitetään toimintaehdotuksia ja ajatuksia. Unohdetaan ainakin välillä jurnutukset ja ollaan kaikki mukana kehittämässä omaa työyhteisöämme!

p.s. Tämä samainen teksti on julkaistu myös eStatistissa 17.5.2016