AY kannattelee

Sunnuntai 14.12.2025 - Katja Paavilainen

Tiedättehän sanonnan suoraan syvään päähän heittämisestä?

Opin uimaan 8-vuotiaana. Noin 35 vuotta myöhemmin opin kellumaan. Unionin puheenjohtaja Heli väitti, että uiminen perustuu kellumiseen – mikä tietenkin on ilmeisen totta – mutta Heli oli väärässä: kun uintiliikkeet loppuvat, pohjan veto puoleensa alkaa. Erimielisyytemme asiassa ei toki tehnyt säröä ystävyytemme tai yhteistyöhömme.

Muistan hetken, kun annoin vedelle luvan kelluttaa. Rentouduin, katselin uimahallin kattoa, kuuntelin kaikuvaa mölyä veden läpi. En yrittänyt pysyä pinnalla. Luotin, että vesi kyllä kannattelee. Ja niinhän se kannatteli. Pohja oli lakannut vetämästä. Minä kelluin!

Toisessa tunnetussa sanonnassa puhutaan valtavien saappaiden täyttämisestä. Unionin hallitus tarjoili minulle nuo saappaat viime keväänä vuosikokouksen jälkeen, kun pitkäaikainen luottamusmies ja pääluottamusmies Perttu ei ollut enää käytettävissä pääluottamusmiehen tehtävään. Tulin valituksi.

Saappaat olivat valtavat: täynnä Pertun lehmänhermoja, tinkimättömyyttä, oikeudenmukaisuutta, hyvää tahtoa ja työnantajankin tunnustamaa neuvottelutaitoa. Minä katosin jonnekin vasemman saappaan pohjalle. Pirskahteleva persoonani kyseenalaisten hermojeni kanssa hämmensivät saappaan soppaa, enkä kohta saanut siitä mitään tolkkua. Kiipesin kurkkaamaan varren yli ja havaitsin olevani lennossa, matkalla suoraan sinne kuuluisaan syvään päätyyn.

Kun lupauduin debytoimaan palkkapäivän blogin kirjoittajana nyt joulukuussa 2025, innostuin ideasta tarkastella mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa pääluottamusmiehen näkökulmasta. Suunnittelin blogin edellisen ja nykyisen pääluottamusmiehen, eli Pertun ja minun dialogiksi. Olimmehan vuosien aikana käyneet lukuisia ääneen pohdintoja yhdessä, nyt vain kirjaisin yhden sellaisen talteen ja toimittaisin blogiksi.

Varasimme ajan ja aloimme vuoropuhelun. Hyvin antoisa keskustelu siitä jälleen syntyikin, mutta totesimme varsin pian, ettei juuri mitään siitä voisi julkaista. Liki jokaisesta vuorosanasta olisi sensuroitava olennainen pois! Ei siksi, että olisimme puhuneet pahaa, vaan siksi, että keskustelumme perustui luottamukseen. Totesin silloin, että ei se mitään, vaikka alkuperäinen suunnitelmani ei ehkä toimi; herään jonain aamuyönä siihen, että blogitekstini on muotoutunut. Suunnilleen näin kävikin.

Kun nyt katson kulunutta 9 kuukautta, joka alkoi Pertun vasemman saappaan pohjalta syvässä päädyssä, voin todeta oppineeni luottamaan, että ammattiyhdistystoiminta kyllä kannattelee pääluottamusmiestäkin. Olen saanut valtavaa tukea lukuisilta henkilöiltä, mutta päätin rajata kiitokseni tässä tärkeimmälle, Pertulle. Kiitos!

Viime keväästä alkaen Tilastokeskuksessa on käyty useammat yt-neuvottelut, joissa vastuu henkilöstön edustuksesta on viraston pääluottamusmiehillä. Paikoin on ollut haastaviakin hetkiä, eikä neuvottelujen lopputulos ole välttämättä ollut juuri sellainen, jota olisimme toivoneet. Mutta ehkäpä se kuitenkin on ollut paras mahdollinen? Olennaisinta on yhteistoiminta: työelämä ei tule koskaan valmiiksi, joten matkan sujuvuudesta on huolehdittava. Yhteistoiminta myös lisää yhteisymmärrystä; henkilöstö ja työnantaja eivät lopulta ole eri leireissä, tavoitteemme ovat monilta osin yhteisiä. Yhdessä luomme luottamusta ja edellytykset hyvälle työmatkalle edelleen tästä tulevaisuuteen.

Järjestäytyminen siis kannattaa. Kenenkään ei tarvitse kauhoa yksin syvässä päädyssä henkensä pitimiksi. On aivan sallittua heittäytyä kellumaan. Ay kannattelee kyllä.

Parasta joulua ja tulevaa vuotta 2026 meille kaikille!

Katja Paavilainen

pääluottamusmies

Tilastoväen unioni Pro ry