Tilastoväen unionin historia

Tilastoväen Unioni perustettiin kahden Tilastokeskuksessa aiemmin toimineen järjestön pohjalle vuonna 1999. Toinen järjestöistä oli Tilastokeskuksen Virkailijain Yhdistys - TKVY, joka perustettiin jo vuonna 1917. Jonkinlaiseksi vastapainoksi TKVY:lle perustettu Tilastokeskuksen Ammattiosasto - TKA aloitti toimintansa 1970. Vasemmisto oli silloin valttia, liput liehuivat, tapahtumat ja tilaisuudet keräsivät joukkoja. Tilastopolitiikkakaan ei silloin saanut jäädä ammattiosastolta rauhaan.

70-80-luvuilla TKA ja TKVY kilpailivat katkerasti sieluista. Erityisesti virkamieslakko vuonna 1986
pisti järjestöjen yhteistyön koetukselle. TVK-lainen TKVY oli lakossa, mutta SAK-lainen VTVL (VAL:n edeltäjä) jättäytyi lakon ulkopuolelle ja tökeröillä kannanotoillaan vaikeutti kahden ammattiliiton yhteistyösuhteita. TKA jäi puun ja kuoren väliin. Liitot olivat vihollisasemissa, mutta työpaikkatasolla TKA tuki lakkoa, vaikka siinä ei oltukaan mukana. Eriseuraisuus lakkoon osallistumisessa etäännytti kuitenkin osastoja jälleen vuosiksi eteenpäin.

80-luvun kuluessa yhdistymisaloitteet eivät vielä ottaneet TKA:ssa tuulta. Trendikkäästi sanottuna ”yhdistymiselle ei vielä ollut sosiaalista tilausta”. 70-80-luvun juoksuhaudat, keskusjärjestö-, politiikka- ja toimintakulttuuriset raja-aidat eivät vielä silloin olleet molemmin puolin ylitettävissä.

Akavalaisen järjestön perustaminen Tilastokeskukseen toi uuden haasteen vanhoille järjestöille. Kilpailun sijaan oli löydettävä myös yhteisiä linjauksia edunvalvonnassa ja kamppailussa akateemisten sieluista. 90-luvulle tultaessa tilanne tasapainottui. Arkiset ay-käytännöt, aatteen ja ay-liikkeen vähenevä vetovoima ja edunvalvonnan yhteiset intressit rakensivat uutta yhteisyyttä TKA:n ja TKVY:n välille.

Molemmissa järjestöissä käytiin jälleen keskustelua yhdistymisestä varovaisen myönteisessä
hengessä: ”Olisiko aika kypsä nyt?”. Koska mitään olennaisia riitaääniä ei esiintynyt, TKVY:n ja TKA:n silloiset puheenjohtajat esittivät lokakuussa 1997 Tilastokeskuksen Foorumilla yhteisen aloitteen voimien kokoamiseksi jälleen yhteen. Kahden järjestön toimintatapa ja jäsenrakenne olivat sen verran samansuuntaiset, että rinnakkaisen toiminnan pyörittämiselle ei enää ollut riittävästi perusteita.

Vuoden 1998 lopulla perustettiin kolme TKA:n ja TKVY:n yhteistä ryhmää valmistelemaan yhdistymistä. Yksi ryhmä laatimaan uuden yhdistyksen sääntöjä, yksi suunnittelemaan käynnistämisen juhlistamista ja yksi valmistelemaan muita yleisiä yhdistymisen käytännöllisiä ja
periaatteellisia kysymyksiä. Samaan aikaan molemmissa järjestöissä tehtiin ensimmäiset päätökset vanhojen järjestöjen alasajosta tekemään tietä uudelle yhdistykselle. Työryhmät toimivat ripeästi ja keväällä 1999 kaikki palaset näyttivät olevan koossa uuden yhdistyksen perustamiseen.

Keskeisenä yhdistymisen pontimena oli järjestöjen samanlainen jäsenrakenne ja siitä johtuva toiminta-ajatus: voimien kokoaminen kaikkien ammattiryhmien yhteiseen edunvalvontaan. Tähän
näkemykseen perustui jo Unionia edeltäneiden järjestöjen tavoitteenasettelu. Kokemukset työpaikoista, joissa järjestäydytään ammattiryhmittäin, eivät ole olleet houkuttavia - keskusteluyhteys yli ammattiryhmärajojen ei toimi, jos esimerkiksi palkkasopimuspöydässä
joudutaan vastakkainasetteluun potin jaosta ja markkojen kohdentamisesta.

Tilastoväen Unionin perustava kokous pidettiin 5.5.1999. Tuolloin Unioniin liittyi noin 400 vanhan TKVY:n ja TKA:n jäsentä. Yhdistyminen osui otolliseen aikaan. Samaan aikaan oltiin valmistelemassa viraston yhteistoiminta- ja luottamusmiessopimusten uudistamista. Kun nimet lopulta pantiin papereihin, voitiin henkilöstön edustukset yhteistoimintaelimiin määritellä jo uuden järjestöasetelman pohjalta.

Vuoden 2000 alusta Tilastoväen Unioni on ollut täysivaltainen neuvottelu- ja sopimusosapuoli jäseniään koskevissa asioissa Tilastokeskuksessa. Jäsenrakenteen painopiste on ollut pienipalkkaisemmissa ryhmissä, mutta näkökulmana keskusteluissa ja edunvalvonnassa on koko Tilastokeskuksen henkilöstö ja sen hyvinvointi. Parhaimmillaan 2000-luvun alussa Unionin jäsenmäärä oli noin 470.

Sopimus- ja neuvottelutoiminnan painopiste on viimeisten 10-15 vuoden aikana siirtynyt yhä enemmän työpaikkatasolle. Erityisesti palkka-asioissa virastokohtainen pelivara on lisääntynyt. Sopimusasioiden lisääntyminen sekä yhteistoiminnan laajentuminen on yleensäkin muuttanut perustason ay-toiminnan luonnetta. Väen kokousten ja julkilausumien sijaan keskeisiä vaikuttamisen keinoja ovat sopimuksiin ja niiden soveltamiseen liittyvät neuvottelut sekä pysyvät yhteistyöelimet ja erilaiset hankekohtaiset yhteistoimintaryhmät.

Yhteisten asioiden hoitaminen toteutuu yhä enemmän edustuksellisesti yt-elimissä ja ryhmissä olevien edustajien kautta. Melkoinen joukko aktiiveja onkin mukana edunvalvonnassa 'kulissien takana'. Vaikutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta samalla vaarana on etääntyä tavallisten rivijäsenten tarpeista ja toiveista. Yleisiä kokouksia on nykyään vähän eikä osallistumisaktivisuuskaan niihin ole enää 70- ja 80-lukujen tasolla.

Vuosituhannen vaihteesta alkaen Tilastokeskuksessa oli siis enää kaksi ammattijärjestöä – Tilastoväen Unioni ry sekä Tilastokeskuksen Akavalaiset TIAK ry, joka koordinoi Tilastokeskuksessa työskentelevien Akavalaisten liittojen jäsenten edunvalvontaa. Edunvalvonta ja neuvottelutoiminta Tilastokeskuksessa onkin tästä syystä selkeytynyt.

Kahden Tilastokeskuksen ammattijärjestön yhteistyö on viime vuosina myös tiivistynyt. Vaikka näkemykset palkkauksesta (erityisesti järjestelyvaraerien kohdentamisesta eri vaativuusryhmiin) järjestöjen erilaisen jäsenrakenteen vuoksi edelleenkin eroavat jonkin verran, niin muilta osin edunvalvonnassa ja yhteistoiminnassa on voitu toimia pääosin yhdensuuntaisesti.

Hallituksen linjaukset julkisen sektorin supistamiseksi ovat koskettaneet kaikkia valtion virastoja.
Tilastokeskuksen henkilöstömäärä on määrärahaleikkausten vuoksi pudonnut muutamalla sadalla viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana. Osin henkilöstön vähentymisen ja osin Unionin jäsenistön ikärakenteen (eläköitymisen) vuoksi myös Unionin jäsenmäärä on ollut viime vuodet selvässä laskussa.

Varsinaiseen testiin ammattijärjestöt joutuivat vuoden 2015 alussa, kun Tilastokeskuksessa käynnistyivät ensimmäisen kerran viraston historiassa henkilöstön irtisanomista koskevat
yt-neuvottelut. Neuvottelujen tuloksena irtisanottiin yhteensä 19 työntekijää, joista 12 otti vastaan tarjotun ”irtisanomispaketin”. Henkilöstöjärjestöjen esitys kustannusvajeen hoitamisesta
lomarahasäästöillä ja lomautuksilla kaikui kuuroille korville. Henkilöstön ärtymystä lisäsi se, että irtisanomisen taloudelliset perusteet osoittautuivat jälkikäteen katteettomiksi. Vuoden kuluessa
kävi ilmi, että siirtyvät erät olivat olennaisesti suuremmat kuin mitä neuvottelujen aikana esitettiin. Uusien laskelmien perusteella irtosanomisiin ei olisi ollut lainkaan tarvetta.

26.3.2015 Tilastokeskuksen ammattijärjestöt järjestivät ulosmarssin mielenilmauksena irtisanomisia vastaan Tilastotalolta lääkäritalolle. Marssille ja tilaisuuteen ravintola Stadin Tähdessä osallistui vajaat 200 tilastokeskuslaista. 18.9.2015 oli keskusammattijärjestöjen yhteinen #STOP -mielenilmaus hallituksen esittämiä sopimusheikennyksiä vastaan. Rautatientorille kokoontui noin 30 000 eri järjestöjen, alojen ja työpaikkojen jäsentä. Valtion työmarkkinalaitoksen ja Tilastokeskuksen uhkailujen vuoksi tapahtumaan osallistui vain vähän ay-aktiiveja Tilastokeskuksesta.

Elämme jännittäviä aikoja, niistä kirjoitettaneen historiaa ajallaan.