Palkkausasiat pohdinnassa

Hei!

Kesälomia odotellessa kerron kuulumisia palkkausta koskevista pohdinnoista, joita olemme Tilastoväen Unionissa käyneet.

Palkkaus on ikuisuusaihe ja siihen ollaan aina hieman tyytymättömiä. Nyt keväällä tyytymättömyys tuntui kuitenkin ryöpsähtävän työyhteisössä kunnolla pinnalle. Pyrimme hahmottamaan näitä ongelmia ja pohtimaan mahdollisia ratkaisuja yhdessä liiton sopimusalavastaavien kanssa ja työ jatkuu syksyllä. Osa asioista on sellaisia, joihin voimme vaikuttaa viraston sisäisillä käytänteillä, osa on taas liittyy laajemminkin valtion virastojen rahoitukseen ja palkkaukseen. Näihin puolestaan voi liitto yrittää vaikuttaa.

Seuraavassa erittelyä eri tekijöiden vaikutuksista palkkaukseen:

Virastojen rahoitus ja halu pitää palkkaliukumat pienenä aiheuttaa sen, että vuosittaisissa tuloskeskusteluissa korotuksia annetaan verraten vähän. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että yhden ryhmän sisällä voidaan korottaa kulloinkin vain muutaman henkilön henkilökohtaista palkanosaa. Kun niukkuutta on jatkunut pitkään, voi mennä todella monta vuotta, että palkanosa nousee, vaikka henkilön työpanos olisi selkeästi parantunut. Myös uusien työntekijöiden henkilökohtainen palkanosa voi jäädä pitkäksi aikaa aloittelijan tasolle. Töissä meillä on jatkuva paine osaamisen kehittämiselle, uudistumiselle ja työn parantamiselle. Rahaa kuitenkaan tästä palkitsemiseen ei ole.

Henkilön tehtävien muuttuessa voi kestää pitkäänkin, ennen kuin tehtävän vaativuutta tarkistetaan. Organisaatiouudistus on tuntunut hidastaneen tehtäväkuvien ja vaativuuksien tarkistamista, sillä eri roolit ja tehtävät ovat yhä edelleen lopullisesti määrittämättä.

Työpaikallamme on palkkauksellisia eroja eri puolilla organisaatiota vaativuusryhmissä, henkilökohtaisen palkanosan tasoissa ja muussa palkitsemisessa. Etenkin organisaatiouudistus tuonut esille näitä eroja. Eri osastoilla on ollut erilaisia palkkauskäytäntöjä ja palkkauksen taso on voinut vaihdella. Voidaan kokea, että samasta työstä saa erilaista palkkaa riippuen siitä, missä päin organisaatiota sitä tehdään. Eroista on keskusteltu etenkin palkkauksen seuranta- ja kehittämisryhmässä. Työnantaja ei näitä eroja tunnu tunnistavan. Ja toisaalta jos eroja on, kysymys kuuluu, ovatko nämä yksittäisiä tapauksia vai laajempi ongelma. Palkkaustyöryhmien jäsenet, luottamusmiehet, kuten myöskin muu henkilöstö saavat palkkausta koskevia raportteja, mutta näiden avulla on vaikeaa asiaa hahmottaa kunnolla. 

Valtion työ- ja virkaehtosopimukseen liittyy useimmiten paikallisesti sovittavat virastoerät. Erät tulisi kohdentaa lisäämään esimerkiksi palkkausjärjestelmän kannustavuutta. Eriä voidaan käyttää myös korjaamaan palkkausjärjestelmää. Käytännössä voi olla vaikeaa löytää vaikka juuri tiettyjä vaativuusryhmiä, joiden palkkausta pitäisi ehdottomasti parantaa. Lisäksi korotukset eivät saisi hajottaa vaativuusryhmien välisiä eroja epätasaisiksi.  

Virastossamme valmisteltiin joitain vuosia sitten pitkään viitetehtäväkuvausten käyttöönottoa. Järjestöillä ja työnantajalla on kuitenkin ollut selkeitä näkemyseroja käyttöönotosta, minkä vuoksi asia on ollut pitkään tauolla. Syksyn tullen kartoitetaan tilannetta ja sovitaan, mihin suuntaan asiassa edetään.