Odottavan aika on pitkä

Hyvää alkanutta syyskautta! 

Nyt elokuun myötä alamme pikku hiljaa olla töiden parissa suurimmaksi osaksi kotitoimistoilla tai muissa etätyöpaikoissa. Kevään ja kesän aikana virinnyt toivo ja odotus pandemian hellittämisestä ja jonkunasteisesta paluusta myös toimistoille ei näytä ainakaan pian toteutuvan.

Itselläni työt ovat juuri alkaneet. Pakko myöntää, että hieman ankealta tämä syksyn aloitus tuntuu. Vaikka etätyö mahdollistaa helpot siirtymiset työstä perhe-elämään ja takaisin, kaikenmoisen multitaskaamisen niin hyvässä kuin pahassakin, niin kyllä työpaikalle olisi hienoa päästä. Vaikka päivittäin tulisikin muuten nähtyä ihmisiä, niin työyhteisön ja työkavereiden olemassaolo ja jonkinlainen sanaton yhteinen fiilis ja toisten kuuleminen ja tsemppaus tästä etäilystä puuttuu lähes kokonaan.

Arjessa ja erityisesti korona-arjessa pitää yrittää ottaa pienistä asioista iloa irti. Joku on joskus sanonut, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Se on niin totta. Nämä yksinkertaiset ja yksin koetut arjen pienet ilot kaipaisivat kyllä kipeästi seurakseen jotain yhteisesti koettua ja yhdessä jaettua. Minä niin toivon, että joskus sellainenkin aika vihdoin tulisi. Mutta vielä täytyy jaksaa.

Odottavan aika on pitkä.