Tulevina vuosina tarvitaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja asiantuntijoiden kuulemista

Kevätkausi tilastoväellä alkaa olla lomakautta vaille valmis! Kesä ja lomailu tuovat kaivattua taukoa ja töissäkin ollessa päivät saavat väljyyttä, kun monen asian edistäminen ja kokoukset ovat tauolla. Vielä ennen huilitaukoja yhteenvetoa työpaikkamme tilanteesta.

Henkilöstöjärjestöjen puheenjohtajat ja pääluottamusmiehet tapaavat pääjohtajan ja hallintojohtajan muutamia kertoja vuodessa yhteisen keskustelun merkeissä ja seuraava yhteenveto on tehty kesäkuun alun tapaamisen keskustelun pohjalta. Pääjohtajamme oli myös tavannut Pron puheenjohtajan virastoamme koskevan keskustelun merkeissä koskien viraston näkymiä ja pyrkii tapaamaan myös toisen pääsopijajärjestön puheenjohtajan. Yhteinen tilannekuva johtajien tapaamisessa vahvisti sitä, että taloudelliset haasteet tulevat jatkumaan tulevinakin vuosina.

Puoliväliriihessä päätettyjen 130 miljoonan leikkausten kohdentamisesta virastoihin saataneen jotain tietoa ennen juhannusta, mutta tarkan tason suunnitelmat vuoden 2026 talouden osalta saadaan vasta syyskauden alkaessa. Henkilöstömäärämme on jo vähentynyt suunnitellusti vuodesta 2022 noin 50 henkilötyövuodella ja tarve vähentämiselle lähivuosille on yhteensä 100 henkilötyövuotta. Positiivista on, että siirtomäärärahaa eli viraston "sukanvartta" on nyt jäänyt viime vuodelta hieman ennakoitua enemmän ja myös rahoituspäätöksiä joihinkin hankkeisiin on odotettavissa, vaikka niistä ei vielä ole varmuutta.

Näkymät tuleville vuosille ovat varsin karut. Niin virastomme pääjohtaja kuin myös Ammattiliitto Pron puheenjohtaja näkevät, etteivät seuraavat hallituskaudet ja vuodet tuo lievennystä virastojen leikkauksiin. Puoliväliriihessä päätetyt verovähennykset uhkaavat VATT:n arvion mukaan johtaa entistä voimakkaampaan julkisen sektorin sopeutustarpeeseen. Myös puolustusmenojen kasvu tuo painetta muille sektoreille veropäätösten vaikutusten lisäksi.  

Henkilöstöjärjestöjen ja pääjohtajan keskustelussa henkilöstöjärjestöt antoivat tukensa säästökeinojen selvittämiselle. Viraston tehtäviä tulee käydä läpi ja karsia myös lakisääteistä  tilastointia, koska suunnitelluilla henkilöstömäärillä ei muuten selvitä töistä. Henkilöstö näkee arjessaan omien aihealueidensa tilastoinnin merkityksellisyyden ja näihin tehtäviin liittyvät heikennykset voivat kuitenkin tuntua vaikeilta. Myös viestintä erilaisista keinoista on huomioitava. Nyt virastosta on esitetty isoja ja radikaalejakin ehdotuksia, joiden toteutus edellyttää useita lainsäädäntöuudistuksia ja tie mahdollisiin muutoksiin on pitkä. Myös erilaisiin selvittelyihin menee huomattavasti myös aikaa ja resursseja ja tämä voi tuntua ristiriitaiselta. Viime vuosina toteutuneen tehostamisen ja kehittämisen tunnustaminen on myös tärkeää. Asiantuntijat tuntevat oman aihealueensa tilastoinnin taustat ja vaikutukset ja helpolta kuullostavat ratkaisuvaihtoehdot voivat tuntua tämän asiantuntemuksen mitätöinniltä.  

Henkilöstössä on osin kahtalaista suhtautumista tietoprosessin kehittämiseen: osa on pitkään odottanut uudistuksia aikanaan jo sovittuun tietotuotannon malliin, kun taas osin nähdään, että uudistusten myötä tuotantoa pakotetaan liikaa samanlaiseen muottiin. Tietojen käsittelyn merkittävä uudistaminen ja yhdenmukaistaminen säästöpaineiden keskellä voi tuoda oleellisia heikennyksiä tietojen laatuun ja kattavuuteen. Viraston maine on kiinni laadukkaasta tilastotuotannosta ja sitä ei saa menettää. Myös ruohonjuuritasolla pitäisi voida tuotantoa kehittää ja kehittämisideat tulisi noteerata. Ongelmien ratkaisu tai kehittämisideoiden toteuttaminen ei onnistu, jos vastuunjaot ovat löyhät. Pahimmassa tapauksessa kaikki toteavat, että "ei kuulu meille" ja pakolliset työt joudutaan tekemään käsin näpräämällä ja tunteja säästämättä.

On hyvä, että tietojen tuottamiseen pyritään saamaan myös ulkopuolista rahoitusta. Maksullisen toiminnan lisääminen tuo myös tarvetta miettiä vaikutuksia viraston rooliin. Ulkoisella rahoituksella tuotetuissa tiedoissa ei ole yhtä vahvaa jatkuvuutta, kuin tilastotuotannossa ja rahoitusten jatkumisen epävarmuus tuo epävarmuutta ja syklisyyttä tuotantoon. Viraston roolista puolueettoman tiedon tuottajana tulee vahvasti pitää kiinni jatkossakin, vaikka asiakasrahoitteinen tuotanto kasvaakin.

Virastomme pääjohtaja kaipasi henkilöstöltä joustavampaa asennetta tehtävien vaihdoksiin ja siirtymisiin työpaikan sisällä. Pääjohtaja esitti, että henkilöstön olisi hyvä kahden vuoden vaihtaa tehtäviä. Työntekijät kaipaavat kuitenkin pysyvyyttä ja kuulumista johonkin porukkaan. Työtä tehdessä ja ajassa kehittyvä asiantuntemus on se, jolla työtä tehdään tehokkaasti ja jolla työtä voidaan kehittää. Ei varmastikaan ole hyvä, että työntekijän tehtävien kokonaisuus pysyy täysin muuttumattomana. Pitäisi pyrkiä kuitenkin siihen, että tehtävät kehittyisivät asteittain niin, että vanha osaaminen ei mene hukkaan.

Vallitsevassa tilanteessa virastomme on vaikeaa löytää ulkopuolisia tahoja puolustamaan paremman rahoituksen saamista. Kansalaiskeskustelussa viraston kymmenen prosentin leikkaukset nähdään pikemminkin hyvinä ja kannatettavina toimenpiteinä. Virastomme tehtävänä on toteuttaa tehtävänsä hyvää ja vastuullista henkilöstöpolitiikka noudattaen. Vielä johto ei osaa sanoa, joudutaanko myöhemmässä vaiheessa turvautumaan irtisanomisiin. Virastomme johdon selkeä tavoite siitä, että irtisanomisia pyritään välttämään on tärkeä. Henkilöstöjärjestöt ja Ammattiliitto Pro ovat tukemassa näkemyksiä ja toimintaa, jossa henkilöstön työtaakka pyritään pitämään kohtuullisena ja työ sellaisena, että työssä jaksetaan ja voidaan hyvin.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Prohon kuuluvan Tilastoväen Unioni Pro ry:n puheenjohtaja