Puuhia, joissa voi tuntea itsensä semi-tärkeäksi

Teimme Tilastoväen Unioni Pro ry:n jäsenten kanssa pitkään ja kauan odotetun Tallinnan matkan 7.-8.10. Oli todella kivaa nähdä jäseniä ja kollegoita sekä nauttia kiireettömästä oleilusta ja seurustelusta Tallinnan maisemissa. 

Olimme varanneet menomatkalle laivalta loungen. Suolapalaa ja virvokkeita nauttiessa keskustelimme yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Meillä, kuten monella muullakin yhdistyksellä jäsenten ja aktiivien ikärakenne painottuu työelämän loppupäässä oleviin. Joudumme oikeasti miettimään sitä, miten tulevina vuosina saadaan aktiiveja mukaan toimintaan ja toimimaan jäsentemme hyväksi. Me aktiivit toimme keskustelussa esille omia tuntemuksiamme siitä, miksi olemme mukana. 

Puheenvuoroissa korostuivat vahvasti sosiaaliset seikat: yhdistystoiminnan kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja muihinkin, kuin oman tiiimin jäseniin. Muiden kanssa on kiva tehdä asioita yhdessä. Yhdistystoiminnasta saa vastapainoa ja uusia ajatuksia työelämään. Ammattiyhdistykseen kuuluminen tuo turvallisuutta, kohtaamisia ja ystäviä. 

Unioniin kuuluminen tuo myös tunteen "piireihin kuulumisesta". Pääset mukaan työpaikan työryhmiin vaikuttamaan ja päättämään asioista. Toisaalta meillä aktiiveilla on velvoite olla kartalla jäsenten ja työyhteisön näkemyksistä ja tuntemuksista, jotta osaamme ajaa oikeita asiota. 

Ammatillisen järjestäytymisen aste on heikentynyt. Meidänkin jäsenistä monelle syy kuulua liittoon on ollut se, että "liittoon nyt pitää vaan kuulua". Ehkä esimerkkiä ovat näyttäneet omat vanhemmat tai sukulaiset. En tiedä, miten monella nykykakskymppisellä on mielessään vahvana se, että liittoon pitää kuulua. Työelämän ongelmia kohdatessa työntekijä on kuitenkin varsin yksin ja heikkona työnantajan tulkinta- ja määräysvallan edessä.

Vaikka töissä saisi hommat klaarattua ilman isoja ongelmia, on työpaikoilla jonkun neuvoteltava työnantajan kanssa erilaisista linjauksista, käytänteistä ja myös osin palkoista. Vaikuttaminen on koordinoidumpaa ja tehokkaampaa, kun tavoitteet ja näkemykset syntyvät isommissa ryhmissä sen sijaan, että henkilöstön edustajana toimisi itsekseen se innokkain ja positiivisin tyyppi. Mikäli ammatillinen järjestäytyminen heikkenee voimakkaasti, on koko järjestelmän legitimiteetti uhattuna. Haluammeko sitä?

Joku Eckerö linen loungessa totesi, että "ay-liike on tuki ja turva". Toinen taas sanoi, että aktiivina toimimisessa voi "tuntea itsensä semi-tärkeäksi". Minä puolestani toivotan unionilaiset mukaan aktiiviseen toimintaan, turvalliseen semi-tärkeiden porukkaan!

Heli