Pari askelta taaksepäin ja maakuoppaan miettimään

Kesälomat on vietetty ja itse kukin olemme aloittamassa uutta syyskautta. Viimeisen kahden kesän jälkeen syksy on ollut täynnä toivoa pääsystä toimistolle ja tapaamaan ihmisiä. Nyt tämä aika on jo onneksi käsillä, vaikka korona uusine variantteineen vaivaa jollain tavalla jatkossakin.

Nyt kun olemme päässeet koronasta voitolle, ollaan toisen laajan kriisin keskellä. Euroopan sotatilanne, hintojen nousu ja väistämätön tarve säästää energiaa mietityttää ja ahdistaa.

Olin lomalla perheeni kanssa Saimaan kylpylässä. Tuntui, että nyt melkein kuin viimeistä päivää pulikoidaan lämmitetyissä vesissä ja saunotaan ennen ankeita aikoja. Ajattelin hirtehisesti, että syksyllä varmaan mennään maakuoppaan ja syödään nauriita. Kylpylässä tapaamamme ystävän lapsi ehdotti illallispöydässä, että drinkkilasin reunassa olevan sitruunaviipaleenhan voisi korvata perunalla. Kuinka oivaltavaa ja ennakoivaa!

Pessimistissävyisiin tulevaisuudenkuviin heijastuu vahvasti tietoisuuteni oman työpaikan tilanteesta. Virastomme kohdalla ymmärrys niukentuvista tulevista vuosista on vahvistunut viimeistään Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Resurssit ja toimintojen rahoitus ovat tulevina vuosian tiukalla. Viraston toimintaa ja toimintakykyä pitää tarkoin arvioida ja suunnitella sen mukaan, mihin rahat riittävät ja mihin sen henkilöstö taipuu. Virastomme pääjohtaja on ilmaissut, että henkilöstöä jouduttaneen vähentämään lähivuosina kymmeneksellä ja uudet rekrytoinnit ovat tiukassa.

Keinoja niukkojen resurssien kanssa elämiseen on vaikeaa löytää. Kun hinnat nousevat, henkilökohtaisessa elämässämme ensin säästetään mukavuudesta ja ei-välttämättömästä kuluttamisesta. On hyväkin asia pohtia omaa kuluttamista etenkin energian kulutuksen ja ympäristön näkökulmasta ja pohtia, millainen merkitys kuluttamisella on omalle hyvinvoinnillemme. Yleisemmin yhteiskunnassa hintakriisi tuo valitettavasti vakavia seurauksia eri väestöryhmien terveyteen ja toimeentuloon.  

Valtion viraston rahakirstun hupenemisen osalta on vaikeampaa löytää selkeitä ratkaisuja. Viraston tulee suorittaa sille elintärkeät pakolliset tehtävät. Aivan välttämättömien lakisääteisten tehtävien suorittaminen ei ole ongelma. Suuri osa Tilastokeskuksen tuottamista tiedoista ylittää heittämällä vähimmäiskriteerit. Tarkemmat tiedot ovat kuitenkin elintärkeitä tiedonkäyttäjille ja eri sidosryhmille. Ja vaikka voimme tuottaa tarvittavat tiedot, on päätettävä, mikä on tietojen laatutaso. Näitä arvotuksia joudumme punnitsemaan ja miettimään entistä tarkemmin.

Koronan tultua valtaosa virastossamme siirtyi etätyöhön. Etätyön tehokkuutta on suitsutettu tuon tuosta. Kun fyysisiin siirtymiin tai pieniin spontaaneihin juttelutuokioihin ei mene aikaa, voidaan paahtaa parhaimmillaan koko päivä palaverista toiseen. Koskaan ei jää aikaa keskusteluille, ideoinnille, pohdinnalle tai väljälle ihmettelylle työpöydän ääressä. Yksin suorittaessa laajempi fokus oman työn merkityksestä voi muuttua kapeammaksi. Ja vaikka tiedostamme tämän, niin työpäivien saaminen huokoisemmiksi tuntuu aina vaan unohtuvan.

Olen sitä mieltä, että nyt on hyvä ja sopiva aika palata hieman taaksepäin. Työ, työn uudistaminen ja tärkeiden asioiden näkeminen vaativat aikaa, pohdintaa ja keskustelua. Töiden priorisointipohdintojen ohella täytyy myös saada takaisin yhteisöllistä kokemista. Tähän on onneksi hyviä mahdollisuuksia työpaikan eri tilaisuuksien muodossa.

Arvioimme usein liian optimistisesti kykymme saada aikaan eri asioita. Nyt on hyvä aika olla realisti ja miettiä sitä, mitä oikeasti pystymme tekemään niillä resursseilla, mitä meillä on. Jos aikaa silti jää yli, se voidaan käyttää ideointiin, pohdintaan ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Niihin on viimeisen kahden vuoden aikana käytetty aikaa hävettävän vähän.

Eli palataan pari askelta taaksepäin, ryömitään yhdessä hetkeksi maakellariin. Laitetaan perunasiivut juuresjuoman koristeeksi ja pohditaan asioita vähän aikaa rauhassa.