Pääsiäisen sanomaa

Näin pääsiäisen alla blogin aihetta miettiessä tulee mieleen kaksi vuodenkiertoon liittyvää teemaa. Ensimmäisenä tulee mieleen kevät, aurinko ja uudistuminen. Toisena tulee tietysti mieleen uskontoon liittyvä pääsiäisen sanoma, jonka ydin on armollisuus ja sen mahdollisuus, että joku voi ottaa taakkaamme kannettavakseen. Tartun nyt tähän jälkimmäiseen.

Olen tällä ja edellisellä kaudella toiminut virastomme johtoryhmässä henkilöstön edustajana. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut toimintaamme uusia täsmennystarpeita, koska sota ja sen seuraukset ovat tuoneet tarvetta tuottaa akuuteista ja yllättävien muutosten alla olevista asioista tilastotietoa. Lisäksi valtiohallinnossa ja virastoissa turvallisuuteen liittyviä asioita on selvitetty ja turvallisuuteen kiinnitetään tällä hetkellä aiempaan verrattuna uudenlaista huomiota.

Viime kuukauden aikana johtoryhmässä, kuin myös yt-toimikunnassa ollaan käsitelty viraston tulevaa talousarvioehdotusta. Tulevat vuodet näyttävät tiukilta ja virastossa joudutaan tekemään sopeuttamistoimia. Henkilötyövuosien arvellaan tippuvan noin kolmellakymmenellä vuonna 2023. Lisärahoituksen saaminen toimintaan on erittäin tiukilla, sillä valtiovarainministeriötä kiinnostaa tällä hetkellä tilastotointa ja vastaavaa enemmän maatalouteen, energiaan ja puolustukseen liittyvät tarpeet. Viraston sopeuttamistoimien osalta joudutaan tekemään ratkaisuja ja löytämään tasapaino sen suhteen, mitä tehtäviä virasto toteuttaa ja millä henkilömäärällä. Tällä hetkellä myös päivitetään ja pohditaan viraston strategiaa. Viime aikoina on vahvasti selkiytynyt se, että toiminnoissa tulee keskittyä ydintoimintoihimme ja tietoisuus siitä, että mihinkään ylimääräiseen ole mahdollisuuksia, on lisääntynyt. Meillä on useita tärkeitä kehittämishankkeita kesken ja näiden rahoitus on vaakalaudalla. Myös hankkeita pitää pystyä viemään eteenpäin ja tämä on ehkä suurin haaste toimintamme kannalta. Jos ei mitään kehitettäisi, vaan keskityttäisiin nykyiseen tekemiseen, puuhailisimme vieläkin reikäkorttien kanssa.

Mutta siihen armollisuuteen. Me henkilöstöjärjestöjen edustajat olemme pohtineet yhdessä viraston tulevaisuuden näkymiä ja sitä, millainen näkemys meillä tulisi tuleviin linajuksiin olla. Viraston tehtäviä tulee oikeasti priorisoida ja viesti henkilöstölle ja organisaatiolle tulee olla selvä. Ei saa valua yksilön tai tiimin harteille, mitä tehdään, mitä ei tehdä ja mitä tehdään aiempaa karkeammalla tarkkuudella.

Kun tehtävää kuitenkin riittää ja tiimistä lähtee kollega muualle, haluaisimme toki, että tilalle tulisi joku. Tilanne on kuitenkin sellainen, että jos virastossa rekrytointeja tehdään entiseen tapaan, voi tämä johtaa aikanaan yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin. Tätä meistä ei kukaan tahdo. Eli töitä pitää jatkossa pystyä tekemään pienemmällä miehityksellä, mutta siten että tehtäviä ja osin myös tekemämme työn laatutasoa karsitaan. Me työntekijät olemme usein vahvasti sitoutuneita työhömme ja työn laatu on meille tärkeä asia. Arviointia on kuitenkin tässä välttämätöntä tehdä ja toimenpiteisiin on oltava valmiita, koska kyse on meidän jaksamisestamme ja viime kädessä terveydestämme.

Me järjestöissä pidämme osaltamme huolta siitä, että työntekijöiden taakka ei kasva liian suureksi, eivätkä priorisoinnit jää työntekijän harteille. Työyhteisössä, kuin myös omassa tekemisessämme kannattaa muistaa armolllisuus itseämme ja työkavereitamme kohtaan. Armollisuus ja se, että meidän työtaakkamme jaetaan oikeudenmukaisesti on tärkeää. Sillä päästään eteenpäin ja pidetään yllä luottamusta myös tulevaan.

Aurinkoa ja hyvää oloa pääsiäiseen toivottaen,

Heli