Back to office

Edellisen kerran olin töissä toimistolla maaliskuussa 2020. Heilahti yli vuosi ja 7 kuukautta seuraavaan kertaan. Kukapa olisi silloin uskonut, että etätyösuositus tulee jatkumaan näinkin pitkään. Ehkä joku mutta en minä. Vielä kolmekin vuotta sitten olisi tuntunut järjettömältä ajatus siitä, että töitä tehtäisiin jatkuvasti ja päivittäin verkon kautta niin, että meistä kukin on missä on. Hienosti on kuitenkin selvitty.

Itselläni ei ole etätyöajasta työntekemisen kannalta muuta kuin hyvää sanottavaa. Työajan käyttö on tehostunut. Oma vastuu töistä ja aikatauluista on korostunut. Kameraa aktiivisesti käyttävänä väittäisin, että olen varmasti ollut ainakin saman verran ellen enemmän näkyvillä kokouksissa kollegoilleni kuin toimistolla ollessani. Mahdollisuudet oman elämän sovittamiseen työn kanssa ovat parantuneet. Aikaa ennen koronaa matkustin usein kahden kodin välillä. Reitti Helsinki-Joensuu-Polvijärvi edes takaisin junassa suhaten tuli tutuksi. Nyt junassa matkustaminen on jäänyt. Työstressi on vähentynyt ja työn mielekkyys lisääntynyt.

Kehittämisasioita on saatu edistettyä poikkeuksellisesta ajasta huolimatta aktiivisesti. Onko saatu aikaan enemmän vai vähemmän, sitä emme voi tietää. Osa kehittämislistallamme olleista asioista on edennyt koronan kirittämänä suunniteltua nopeamminkin.

Teamsin viestejä ja puheluita on sinkoillut. Siitä huolimatta yhteisiä hetkiä ja viestintää on myös kadonnut. On kynnys kirjoitella Teamsin kautta vapaamuotoisemmin kommentteja tai kuulumisia. Ja harvoin tulee ottaneeksi Teamsin kautta puhelua niin, ettei mitään akuuttia työasiaa olisi selvitettävänä. Nykyään tähänkin on tosin tullut enemmän rutiinia. Ja yhteiset Teamsin kahvihetket toimivat kyllä. Joskus pohdituttaa onko kahveillakin useimmiten samat ihmiset läsnä ja äänessä. Hyvä, että jotkut ovat.

Etätyössä yksittäisellä työntekijällä on kieltämättä mahdollisuus jättäytyä ulkopuolelle, passivoitua. Tämä voi tapahtuen tahtoen tai tahtomattaan. Jo ennen koronaa läsnätyössäkin ollessamme se on ollut aika pitkälti meistä jokaisesta itsestämme kiinni kuinka sosiaalisia haluamme olla. Etätyön aikana jokaisen asenteella on ollut aiempaa suurempi vaikutus työn tekemiseen. Oman korren kekoon kantamisella on keon pystyssä pysymisen kannalta selkeämpi merkitys.

Etätyön lisääntyessä esihenkilöiden rooli yhteydenpidossa ja töiden seurannassa korostuu. Monesti aika ja sen koettu vähyys haastaa tätä. Onko esihenkilöillä riittävästi aikaa yhteydenpidolle? Osa henkilöstöstä voi kokea yhteydenpidon tarpeettomana ja turhana. Osa taas kaipaa hyvinkin säännöllistä palautetta ja keskustelua esihenkilönsä kanssa. Välillä näkemykset yhteydenpidon tarpeellisuudesta voivat myös erota esihenkilön ja työntekijän välillä. Esihenkilöltä tarvitaan siis taitoa siihen, että löytäisi jokaisen työntekijän kanssa sopivan rytmin, tyylin ja tavan yhteydenpidolle.

Sopivasta etätyön ja läsnätyön vuorottelusta on myös monta erilaista kokemusta. Varmasti niin monta kuin on meitä työntekijöitäkin. Toivon, että jatkossa käytännöt etätyön suhteen tulisivat muotoitumaan niin, että yhden viikoittaisen työpäivän läsnäolo toimistolla ei olisi kiveen kirjoitettu vaatimus.

Valtionhallinnossa monipaikkaisuuden lisääminen on yksi tulevaisuudessa edistettävistä asioista ja asia on kirjattu hallitusohjelmaan. Täältä voi lukea lisää monipaikkaisesta työstä valtiolla: https://vm.fi/monipaikkainen-tyo-ja-sen-potentiaali-valtiolla. Sivustolle on koottu hyvää tietoa monipaikkaisen työn edistämisestä.

Me itse vaikutamme siihen, minkälaista työelämää nyt ja tästä eteenpäin luomme. Jääkäämme mielenkiinnolla odottamaan ja vaikuttamaan siihen, miten ja minkälaisissa työyhteisöissä teemme töitä viiden vuoden päästä.

Mukavaa syksyä, ja pitäköön syksy sisällään monia iloisia jälleen näkemisen hetkiä toimistolla.

Kirsi Vornanen

Tilastoväen Unioni Pro ry varapuheenjohtaja